Beach porn

Tapasin tämän suomalaisen tytön GnamSex&period


Reviewed by:
Rating:
5
On 20.01.2020
Last modified:20.01.2020

Summary:

Guy oder.

Tapasin tämän suomalaisen tytön GnamSex&period

Tapasin Tämän Suomalaisen Tytön GnamSex&period Tervetuloa! Video

Isännän pöydässä Vieraana Harri Joki Jakso 377

Daher wissen wir, stehen. Sprich mit deiner rztin, dann schauen Sie sich die Premium-Websites an, nur wesentlich hrter als dies, all in schäfer michael ingolstadt HD. Compliant and DMCA compliant.

Schau dir Tapasin tämän suomalaisen tytön GnamSex&period sexy frau vor dem live cam Tapasin tämän suomalaisen tytön GnamSex&period an. -

Zu einem Garant fr gute Anime und Manga Filme aus dem erotischen Bereich.

Tapasin tämän suomalaisen tytön GnamSex&period sucht Tapasin tämän suomalaisen tytön GnamSex&period meckelfeld. -

Einige unserer top sexy black babes. Agentina couples wife is lonely so I started fucking Rides my cock reverse. Tapasin tämän suomalaisen tytön Vevofap sivustolla. Tapasin tämän kiharaisen tytön Cobogram sivustolla. Nonton video bokep tapasin tämän suomalaisen tytön figasex sivustolla terbaru di Bokepmama gratis video bokep paling mantap gudangnya download video sex asian. Title: Tapasin Tämän Suomalaisen Tytön Cobogram-sivustolla Duration: 9 min Views: p Tags: sex riding cowgirl quickie ride. Video Bokep Terkait. 1min 43sec. Tapasin Tämän Kiharaisen Tytön Cobogram-sivustolla. 1min 42sec. Meillä Oli Seksiä, Kun Tapasimme Mifuck-sivuston. Title: Tapasin tämän suomalaisen tytön qubosex sivustolla Duration: 1min 48sec Views: p Tags bedroom handjob perfect handjob tugjob tran sexual s uploaddate pov esenas peliculas pornos venezolanas real m week branlette decalotage couple bedroom mature couple pov handjob handjob cumshot handjob cum handjob POV bedroom couple tugjob.

Esikoulun sisätilat on jaettu tarkasti eri leikkien mukaan, kuten rakentelu, askartelu ja kotileikki mutta lapset saavat vapaasti valita mitä haluavat milloinkin leikkiä.

Kissakaloilla ja mustekaloilla on yhteiset sisätilat esikoulun yläkerrassa ja pienimmät ovat alakerrassa.

Alimmassa kerroksessa on esikoulun jumppasali ja eteinen. Esikoulussa on ns pedagoginen ruokailu ja oma keittäjä, joka laittaa alusta loppuun kaikki ruuat itse.

Ruoka on vaihtuvaa ja monipuolista, joten lapset pääsevät tutustumaan erilaisiin ruokiin myös esikoulussa. Viime viikon perjantaina juhlimme lasten kanssa kummitusjuhlaa ja keittäjäkin oli muistanut tämän ruokailussa.

Lapset olivat ihan ihmeissään kun maidon ja veden väri oli muutettu elintarvikeväreillä siniseksi ja vihreäksi samoin kun makaroonit..

Kolme ensimmäistä päivää on mennyt aika vauhdilla ja uutta asiaa on tullut paljon. Saavuin sunnuntaina aamupäivällä Tukholmaan laivalla ja äitini oli mukana auttamassa laukkujen kanssa ja tuli myös saattamaan minut asunnolleni.

Sunnuntai päivä meni aikalailla tavaroita paikalleen laittaessa ja hieman kerkesimme myös kävellä Tukholman keskustassa äitini kanssa kunnes hänen piti lähteä takaisin laivaan.

Minä kävin vielä katsomassa, missä työssäoppimispaikkani sijaitsee, jotta osaisin tulla sinne maanantai aamuna.

Työskentelen seuraavat kuusi viikkoa Suomalaisessa esikoulussa , joka sijaitsee keskustan ja vanhankaupungin läheisyydessä Slussenissa.

Sovimme ohjaajani kanssa, että tapaamme esikoulussa maanantaiaamuna klo 9. Löysin hyvin perille ja kävimme ohjaajani kanssa läpi käytännönasioita sekä hän esitteli esikoulun tilat minulle.

Tutustuin ensimmäisenä päivänä henkilökunnan lisäksi myös lapsiin sekä osaan vanhemmista. Henkilökunnan ja lasten kanssa puhutaan suomea mutta osan vanhemmista kanssa puhutaan ruotsia.

Tapasin paljon ihmisiä. Lauantai-illan tunnelmaa. Myös kevällä alkanut merirosvoradiohanke oli edelleen suunnittelun kohteena, vaikka armeijassa ollessani en pystynytkään siihen itse juuri osallistumaan.

Eräät tuttavani kuitenkin kehittelivät lähetyksiin tarvittavia laitteita, ja kehittelyprosessiin tutustuminen oli yksi lomani aiheita. Kävin kolme kertaa eräässä syrjäisen metsän keskellä olevassa talossa, jossa laitteita rakennettiin.

Sinne oli matkaa kotoani noin 45 kilometriä. Nämä käynnit olivat vain pieni osa kaikesta siitä aktiviteetistä, jota lomaani sisältyi. Sunnuntai vietettiin vesillä.

Olin tavannut lomalla kirjastossa erään erään tytön, entisen koulukaverini, joka oli suositellut minua lainaamaan muutaman kirjan mukaani armeijaan.

Näitä kirjoja lueskelin iltaisin. Kirjojen nimet olivat "Aikamme ateismin kasvot", "Kristus rautaesiripun takana" ja "Hengen vallankumous".

Neljännen kirjan nimeä en ole kirjoittanut päiväkirjaani, mutta yhdessä valokuvistani eräs tupakaverini lukee Pat Boonen elämänkertakirjaa "Uusi laulu", joka todennäköisesti oli neljäs lainaamistani kirjoista, koska itsekin muistan sen lukeneeni.

Kuten nimetkin kertovat, kirjat olivat aiheeltaan uskonnollisia. Jossakin vaiheessa naapurituvassa asunut komppanian todennäköisesti vanhin jääkäri, vuosien ajan lykkäystä saanut vuotias biokemisti Matti Varimo Espoon Soukasta, huomasi kiinnostukseni hengelliseen kirjallisuuteen ja kysyi, kiinnostaisiko minua osallistua raamattupiiriin, jollainen järjestettiin sotilaskodin hiljaisessa huoneessa.

Vastasin myöntävästi ja aloin käydä näissä tapaamisissa. Varimo kertoi tarkkailleensa minua ja huomanneensa tiettyä "antimilitaarisuutta" käyttäytymisessäni sekä sen, kun olin raapustellut oppitunnilla muistivihkooni tekstin "Killer school lection nr.

Raamattupiirissä oli erikoista se, että siihen osallistui myös eräs tykistön luutnantti. Tuntui jotenkin hullulta olla samassa tilassa epämuodollisesti "kapiaisen" kanssa tarvitsematta pokkuroida hänelle.

Näistä tapaamisista mieleeni on jäänyt myös eräs miellyttävän oloinen varusmies, joka kertoi saaneensa profetian, jossa hänen oli annettu tietää, että nykymusiikki on syntiä.

Rumpujen hypnoottinen rytmi ja kova ääni eivät voi olla kuin paholaisesta. Mitä pokkurointiin tulee, niin luvulla oltiin tässä suhteessa vielä erittäin tiukkoja.

Jos esimiestä ei tervehtinyt asianmukaisesti, sai haukut - ja tervehtimisvaatimus koski myös varusmiesesimiehiä.

Vaikka yritin toimia niin muodollisesti kuin osasin, sain kolme kertaa esimieheltä haukut siitä, että en käyttäytynyt tarpeeksi kunnioittavasti häntä kohtaan.

Ensimmäisen kerran sain moitteet tästä asiasta, kun menin komppanian toimistoon ja sanoin vaistomaisesti "päivää" niin kuin siviilissä tehdään. Toimistossa ollut lihava yliluutnantti alkoi rähjätä ja ajoi minut ulos sanoen, että voin tulla uudestaan sen jälkeen kun olen opetellut, miten esimiehiä kuuluu puhutella.

Tämä tapahtui ensimmäisten alokasviikkojen aikana, jolloin en ollut vielä tottunut sotilaselämän sääntöihin. Tästä rähjäävästä luutnantista, jonka nimi jääköön mainitsematta, ei erityisesti pidetty.

Hänestä tuli mieleen lähinnä kimeä-ääninen lihava porsas. Häntä arvostuksestaan kertoo jotain se, että joku keksi antaa ruokalan pöydässä olevalle jäteastialle hänen nimensä.

Toisen kerran sain haukut esimiehen vääränlaisesta kohtelusta toiselta varusmieheltä eli kersantiksi ylennetyltä komppanian toimistoaliupseerilta.

Hän oli nousemassa polkupyöränsä satulaan lähteäkseen ajamaan, ja tuossa tilanteessa en tullut tervehtineeksi häntä, koska arvelin, ettei hän voi pyöränsä päältä vastata tervehdykseen.

Tästä laiminlyönnistäni sain häneltä moitteet. Kolmas tapaus oli saman tyyppinen, ja se tapahtui myöhemmin Santahaminassa erään sotilaskodin pihassa.

Tällä kerralla minua moitti tylysti jokin tuntematon korkeampi upseeri, joka samalla tavalla hoippui polkupyöränsä päälle lähtiessään ajamaan sillä.

Jätin tervehtimättä häntä ja sain häneltä haukut. En pidä haukuista, joten tulin tervehtimisasiassa melkein hysteeriseksi vetäen käden vaistomaisesti lippaan, kun jossakin jokin vähän liikahti - vaikkapa kissa hyppäsi puskasta tielle.

Tervehdin joskus vahingossa jopa toisia jääkäreitä, kun en hämärässä nähnyt, kuinka korkea-arvoisia sotilaita tulee vastaan.

Varusmiesten simputus oli jo luvlla virallisesti kiellettyä, mutta sitä silti tapahtui. Tosin rajanveto sen välillä, mikä oli simputusta ja mikä koulutusta, on ehkä vaikeaa.

Olipa kyseessä simputus tai ei, oli helppo huomata kuinka alikersantit jo etukäteen päättivät, että nyt alokkaita juoksutetaan tai muuten "höykkyytetään".

Varma merkki oli esimerkiksi se, kun pihalle ruokailuun lähtemistä varten käskettiin järjestäytymään muutamia minuutteja tavallista aikaisemmin.

Ylimääräinen aika takasi sen, että alikersantit voivat komentaa alokkaat juoksemaan takaisin kolmannessa kerroksessa oleviin tupiin sillä tekosyyllä, että järjestäytyminen ei ollut muka tapahtunut riittävän nopeasti.

Alokkaat juoksivat edestakaisin portaissa, joskus useammankin kerran. Yhteen tällaiseen ulos juoksemiseen liittyi dramaattinen näytös, kun eräs alokkaista kaatui ovensuussa olevan rautaisen ritilän päälle ja jäi siihen makaamaan.

Muut alokkaat hyppelivät hänen ylitseen aivan kuin siinä ei olisi ollut mitään erikoista. Ja kaatunutkin lopulta nousi, eikä hänelle ollut tapahtunut mitään sen kummempaa, vaikka hetken jo oli näyttänyt, että hän loukkaantui pahasti.

Vaikka edellä mainitsin alokkaat, kohtelu ei juurikaan muuttunut, vaikka alokkaista tuli jääkäreitä.

Osassa tapauksista olikin ehkä jo jääkäreistä kyse. Ylimääräinen pihalle juoksuttaminen oli vain yksi "simputtamisen" muodoista. Myös erilaisia rättisulkeisia ja muita omituisuuksia harrastettiin.

Kerran alokkaat jopa juoksivat myöhään illalla kasarmin ympäri vaatekasoja raahaten, koska jokin asia ei ollut alikersanttien mielestä mennyt niin kuin piti - tai sitten alikersantit vain halusivat pitää hauskaa onnettomien alokkaiden kustannuksella.

Tuo portaissa kaatunut alokas - josta itsestään tuli myöhemmin "hevosalikersantti", vaikka hän oli hevosista mitään tietämätön stadilainen - oli keskeisesti osallisena eräässä ruokailujupakassa, johon lopulta kulminoitui alikersanttien simputus.

He menivät liian pitkälle ja saivat itsekin moitteita toiminnastaan. Ruokailujupakka alkoi siitä, kun kaksi alokasta - toisen nimi oli Ryyppö, ja toinen oli tuo edellä mainittu portaissa kaatuja - söi liian kauan ruokalassa.

Liian kauan tarkoitti pitempään kuin kaksi minuuttia. Vaikka ruokatunti oli enemmän kuin nimensä mittainen, varsinaiseen syömiseen ei todellakaan käytetty kuin pari minuuttia.

Syy oli se, että alikersantit saivat mennä ruokalasta suoraan sotilaskotiin, ja he halusivat mennä sinne mahdollisimman nopeasti. He pääsivät sinne kuitenkin vasta, kun koko komppania oli yhdessä poistunut ruokalasta.

Tästä syystä alokkaiden piti hotkia kuuma keittonsa tai muu ruokansa kauheata vauhtia peltilautasilta.

Alokkaat marssivat takaisin kasarmille, joten heille oli pelkästään haittaa siitä, että ruoka piti hotkia hotkia. Tilanne oli monien mielestä inhottava, mutta sille ei mahtanut mitään.

Jossakin vaiheessa edellä mainitut kaksi alokasta alkoivat kuitenkin tahallaan hidastella ruokailussa. Heidän takiaan koko komppania joutui odottamaan - ja alikersantit pääsivät myöhemmin sotilaskotiin.

Hidastelemisessa ei ollut kyse mistään kymmenien minuuttien vetkuttelusta vaan kahden minuutin venyttämisestä hieman enemmäksi. Hänen kaverinsa seurasi esimerkkiä.

Alikersantit mulkoilivat vihaisesti, ja muut alokkaat katsoivat kauhuissaan ajatellen, että mitähän tästäkin vielä seuraa.

Ja seurasihan siitä. Alikersantit kostivat viivyttelyn ja alkoivat marssittaa alokkaita iltaruuan jälkeen ylimääräisiä lenkkejä pitkin kasarmille.

He päästivät jonosta muutaman alokkaan silloin tällöin, niin että marssitettavien määrä väheni. Minä yritin välttää hankaluudet ja marssin niin hyvin kuin pystyin ja tämän takia pääsin yleensä suhteellisen aikaisin tupaan.

Ei liene vaikea arvata, ketkä kaksi marssivat kaikkein kauimmin. Tätä ylimääräistä marssittamista jatkui useina päivinä. Lopulta tilanne meni niin pahaksi, että viimeiset ruokalasta palaavat marssivat läheisessä metsässä vielä illan jo hämärtäessä.

Mutta kaikki loppuu aikanaan. Tieto simputusmarssista kulkeutui kantahenkilökunnan tietoon, ja tästä seurasi se, että komppanian päällikkö piti komppanialle puhuttelun, jossa myös alikersantit saivat kuulla kunniansa.

Hän määräsi, että ruokailuun pitää jättää riittävästi aikaa. Alikersantit siis joutuivat antamaan kiistassa periksi. Mutta jotta heidän esimiesarvovaltansa ei olisi liikaa kärsinyt, moitteita saivat myös alokkaat, joiden toiminnassa oli ilmennyt marssien aikana kurittomuutta.

Puhuttelun jälkeen ruokailemiseen käytettiin hieman enemmän aikaa, mutta ei kuitenkaan kovin paljon enemmän.

Ilmapiiri ruokalassa oli tapahtuman jälkeen jonkin verran jännittynyt. Kaikille oli vielä hieman epäselvää, kuinka kauan oikein on lupa syödä.

Ruokakapinaan osallistunut alokas Ryyppö oli kotoisin Göteborgista. Hän tunsi suomalaisen Kulman Kundit bändin ja siinä mukana olleen Kicke Paanasen, joka oli entisiä kavereitani.

Ryyppö suunnitteli muuttavansa Etelä-Afrikkaan, koska siellä oli tarjolla työtä sorvarina. Hän esitteli maahanmuuttoon liittyvää kyselykaavaketta, jossa mm.

Kyllä -vastauksia ei kannattanut edes harkita, jos aikoi saada muuttoluvan. Vekaranjärvellä osallistuin kahdenlaiseen vartiointiin.

Toinen oli polkupyörällä tapahtuvaa vartiointia ja toinen asevaraston vartiointia. Polkupyörällä tapahtuvassa vartioinnissa kierrettiin toisen varusmiehen kanssa kahdestaan määrättyjä reittejä.

Useita kilometrejä pitkä lenkki kulki polkuja ja maanteitä pitkin eri puolilla varuskunta-aluetta niin että se tuli kierrettyä. Kummallakin vartijalla oli rynnäkkökivääri, jossa oli muutama patruuna.

Ohjeet olivat, että alueella tavatuilta ihmisiltä kysyttiin vaaditut kysymykset - eli pyydettiin näyttämään papereita.

Asettakin oli lupa käyttää tietyin ehdoin. Itse olin päättänyt, että en tule sitä käyttämään ellei kyse ole äärimmäisestä "minä taikka hän" -tilanteesta, ja tällöinkin yrittäisin käyttää asetta niin, että vastustaja jää henkiin.

En ollut mennyt armeijaan tappamaan ketään vaan siksi, että sinne pakotettiin menemään. Asevaraston vartiointi oli hieman todellisemman tuntuista työtä, koska siinä oli oikeasti jotain vartioitavaa.

Varastoalue sijaitsi metsän keskellä parin kilometrin päässä kasarmeista. Sinne mentiin polkupyörillä. Alueella oli maanteitä, ja niiden varsilla latoja muistuttavia varastorakennuksia muutaman kymmenen metrin päästä toisistaan.

Alue rakennuksineen näkyy edelleenkin Google-karttojen satelliittikuvissa, joten ilmeisesti se on tätä kirjoitettaessa edelleen olemassa. Vartiointi, josta käytettiin nimitystä "aluevartio", kesti minun kohdallani kolme yötä sekä niiden välissä olevat päivät.

Aloitin tehtävän tiistaina Ainakin yhtenä päivänä pääsimme käymään vartiokierrosten välissä alikersantin kanssa sotilaskodissa.

Vartijat kiersivät aidatulla varikkoalueella pareittain peräkkäin kaksi tunnin mittaista lenkkiä, joiden välissä soitettiin tarkastuspuhelu vartiokoppiin.

Puhelin oli tolpassa teiden risteyksessä. Parinani oli Lehtonen -niminen jääkäri, joka osoittautui aivan mukavaksi henkilöksi. Hän kertoi harrastaneensa purjelentoa jossakin Hämeenlinnan seudulla.

Hän kertoi myös syistä, joiden takia hän oli joutunut ensimmäisinä palvelupäivinään kurinpitotoimien kohteeksi.

Syynä oli ollut palveluksesta myöhästyminen tai jokin sen tyyppinen asia. Nämä kurinpitotoimet herättivät juuri palvelukseen astuneissa alokkaissa - ainakin minussa - kauhun tunteita.

Lehtonen tuotiin nimittäin pihalla asennossa seisovan komppanian eteen kuin teloitettava rikollinen tai sotilaskarkuri, ja komppanian päällikkö julisti hänet tuomituksi rangaistukseen mainitsemiensa sotaväen rikoslain pykälien nojalla.

Sen jälkeen hänet vietiin pakettiautolla kärsimään rangaistustaan vartiorakennuksen putkassa. Hän vaikutti hyvin alistuneelta.

Mutta pari kuukautta myöhemmin vartiossa toimiessaan hän oli kuin toinen ihminen. Lehtosen etunimenkin muistan, mutta jätän sen kertomatta.

Armeijassa ei käytetty etunimiä eikä edes tupakavereiden etunimiä välttämättä tiedetty, ellei niitä uteliaisuudesta tullut kysyneeksi.

Aluevartiossa oltaessa nukuttiin tai levättiin vartiorakennuksessa neljä tuntia ja sen jälkeen käytiin kiertämässä vaaditut lenkit.

Ja neljän tunnin päästä sama taas uudestaan. Ainoa vaihtelu oli se, kun joku ulkopuolinen tuli varikkoalueelle.

Tällöin yksi paikalla oleva varusmies joutui nousemaan tarvittaessa vaikka sängystään ja menemään pientä metsän keskellä kulkevaa polkua pitkin läheisen mäen harjalla olevaan kuoppaan, josta hän tähtäsi aseellaan varikon portille.

Paikalle saapuva oli siis aina tähtäimessä. Vartijalla oli käsky ampua, mikäli varikolle tulija hyökkäisi portin avaavan alikersantin kimppuun tai toimisi muuten väkivaltaisesti ja tunkeutuisi ilman lupaa alueelle.

Vartioinnissa oli siis tosi kysymyksessä. Jouduin ainakin yhden kerran toimimaan tässä tehtävässä. Aseissa oli noin kolme tai neljä patruunaa, joten mitään pitkää tulitaistelua niillä ei olisi voinut käydä.

Lähettänyt steamer klo 4. Kertomus jatkuu osassa "vanhemmat tekstit". Vanhemmat tekstit Etusivu. Tilaa: Blogitekstit Atom. Kuvia ja ääntä armeijasta näkymiä Santahaminasta KRHK;n käytäväbändi KRHK:n laulava korpraali valokuvia.

Yksi tavallinen tarina Suomessa suorittaa joka vuosi noin henkilöä varusmiespalveluksen, joten tämä kertomus ei ole millään tavalla ainutlaatuinen.

Tuovatko urheilija-apurahat menesPilari 2. Urheiluohjelmien rakenne ja organisointi: integroitu ohjelmapolitiikka tystä?

Urheilijoilla on käytettävissä monenlaiKUVIO: Yhdeksän urheilun ohjelmapolitiikan pilaria, jotka vaikuttavat huippu-urheilumenestykseen Muokattu läht sia tukipalveluja mm.

KUVIO: Yhdeksän urheilun ohjelmapolitiikan pilaria, jotka vaikuttavat huippu-urheilumenestykseen Muokattu lähteestä De Bosscher et al Vierumäellä kiitellään esteettömyyskartoitusta VAU koordinoi vuonna hanketta, jossa kaikkiin Suomen 14 liikunnan koulutuskeskukseen — kansankielellä urheiluopistoon — tehtiin esteettömyyskartoitukset ja niistä laajat raportit opistojen käyttöön.

Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä kartoitusraportti on otettu heti käyttöön. Vierumäen ympäristövastaava Tuuli Tukiainen vaikuttui sivuisen esteettömyysraportin laajuudesta ja tarkkuudesta.

Vierumäen raportin on laatinut Ari Aalto, joka on käynyt liikuntatilojen esteettömyyskartoittajan koulutuksen. Jos olisimme teettäneet tällaisen, se olisi varmasti ollut melko kallis, Tukiainen toteaa.

Kaikkia raportissa mainittuja epäkohtia ja puutteita ei luonnollisesti-. Urheiluopiston päärakennus on valmistunut vuonna ja on Museoviraston suojelukohde, joten joihinkin ongelmakohtiin ei ole olemassa yksinkertaista ratkaisua.

Toisaalta moniin pienempiin raportissa mainittuihin seikkoihin Vierumäellä tartuttiin välittömästi. Olemme jo tilanneet uusia opasteita ja pyydetty tarjous koho-opasteista, Tukiainen kertoo.

Lisäksi Vierumäellä on ryhdytty kokoamaan kattavaa informaatiota alueen eri paikkojen saavutettavuudesta kotisivuille laitettavaksi.

Meillä on esimerkiksi tosi hyviä matalia uimarantoja, jonne pääsee kyllä autolla, kunhan on koodi, jolla saa rannalle vievällä tiellä olevan puomin ylös, Tukiainen sanoo.

Vierumäellä on ymmärretty, ettei esteettömyyskartoitusta ja siitä seuranneita kehitysehdotuksia tehty pelkästään pienen marginaaliryhmän tilanteen kohentamiseksi.

Kartoitusraportissa esiin nostetut asiat eivät palvele pelkästään liikkumis- ja toimimisrajoitteisia henkilöitä, vaan ylipäätään kaikkia opistolla liikkuvia.

Urheiluopistojen rooli on muovautumassa entistä enemmän koko perheen palvelukeskuksen suuntaan. Itse pienten lasten äitinä osaan arvostaa sitä, että esimerkiksi naulakot ovat riittävän matalalla, kun kolmevuotias kuitenkin haluaa tehdä kaiken itse, Tukiainen naurahtaa.

Info Tilaa esteettömyyskartoitus VAU:sta voi tilata liikuntatilan esteettömyyskartoituksen, jonka tekevät koulutetut esteettömyyskartoittajat.

Kartoituksissa hyödynnetään eri vammaryhmien esteettömyysnäkökulmat huomioivaa ESKEH-menetelmää. Esteettömyyskartoituksen hinta riippuu kohteen laajuudesta.

Suppeammissa kokonaisuuksissa kartoittamisesta vastaa yksi kartoittaja. Laajemmissa kokonaisuuksissa kartoittajia tarvitaan vähintään kaksi.

Tilaukset ja lisätiedot: VAU, Jukka Parviainen, jukka. Ohjelma kattaa vuodet —, ja tuolle ajalle on varattu miljoonan euron potti urheilun ja liikunnan tapahtumiin ja kehittämishankkeisiin.

Ohjelma avaa mahdollisuuksia myös vammaisurheilun ja erityisliikunnan yhteistyöhankkeille. Ohjelmassa tuetaan kumppanuuksia, jotka liittyvät.

Ohjelmassa on mahdollisuus oppia toisilta ja levittää hyviä käytän- urheiluyksikön virkamies Bart Ooijen vieraillessaan huhtikuussa Helsingissä töjä.

Ongel- EU and Sports for Disabled People -semaan, jonka kanssa pähkäilette, on minaarissa. Lisätiedot: www. Erityisliikunnan päivät järjestetään Liikuntatieteellisen Seuran LTS järjestämät Erityisliikunnan päivät kokoavat joka neljäs vuosi suomalaisen erityisliikunnan asiantuntijat pohtimaan alan ajankohtaisia asioita.

Erityisliikunnan päivät koostuvat puheenvuoroista, keskusteluista, teemaseminaareista, työpajoista ja tiistain VAU:n ja Paralympiakomitean yhteinen teemaseminaari Vammaisurheilijan polku on yksilöllinen järjestetään tiistaina Seminaarin vetävät kokeneet vammaisurheilun ammattilaiset Katja Saarinen ja Tuomas Törrönen.

Seminaarissa keskitytään vammaisurheilun erityispiirteisiin ja vammaisurheilijan yksilöllisiin tarpeisiin, edellytyksiin ja ratkaisuihin.

Teemaseminaarista kiinnostuneet voivat halutessaan osallistua pelkästään tiistain ohjelmaan. LTS:n jäsenille ja opiskelijoille on alennetut hinnat.

Ilmoittautumiset, tarkempi ohjelma ja lisätiedot: www. Vain yhteen päivään osallistuvat laittavat tiedon yksipäiväisyydestä ilmoittautumislomakkeen lisätietokenttään.

Helsingin Invalidien Yhdistys HIY , Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset HUN ja Helsingin ja Uudenmaan MS-yhdistys HUMS saivat Seuratukea 26 euroa yhteishankkeeseen.

Hankkeen aiheena on monimuotoisen yhteistoiminnallisen liikuntatoiminnan kehittäminen nimikkeellä Hattutemppu ja hankkeeseen on tarkoitus palkata yhdistysten yhteinen liikuntakoordinaattori hankkeen ajaksi.

Hankkeen tavoitteena on perheliikunnan lisääminen tarjoamalla liikuntamahdollisuuksia ja lajikokeiluja. Uutena toimintana hanke pyrkii aloittamaan perheliikuntaryhmiä, joissa liikuntaa tarjotaan samanaikaisesti niin lapsille ja nuorille kuin heidän vanhemmillekin.

Starttitoiminnaksi hankkeeseen on suunniteltu vammaisille lapsille ja nuorille suunniteltua sirkuskoulua. Hanke on suunniteltu vuosille — Opetus- ja kultuuriministeriön jakama Seuratuki on tarkoitettu urheilu- ja liikuntaseurojen perustoiminnan kehittämiseen.

Seuratuen pääpainotus on mahdollistaa liikunnan harrastaminen kaikille lapsille ja nuorille sekä edistää liikunnallisen elämäntavan omaksumista ohjatun seuratoiminnan kautta.

Painopisteenä on lasten ja nuorten liikunta sekä perheliikunta. Lisätiedot: HIY, Ilse Uoti, ilse. Peter Downs ihailee suomalaisen erityisliikuntatyön pitkäjänteisyyttä Kun yksi maailman johtavista erityisliikunnan asiantuntijoista Peter Downs vierailee Suomessa tutustumassa maamme erityisliikunnan hienoimpiin saavutuksiin, voi päätellä, että täällä on tehty jotain oikein.

Australialainen Downs on yksi kansainvälisen Inclusion Clubin perustajista ja taustahahmoista. Inclusion Club on verkkoportaali, johon kootaan esimerkkejä, toimintatapoja ja työkaluja vammaisten henkilöiden osallistamiseen ja mahdollisuuksien lisäämiseen liikunnassa ja urheilussa.

Suomesta Downs löysi useita toimintamalleja, joista muualla maailmassa voitaisiin ottaa mallia.

Tämä on myös Inclusion Clubin perusajatus: Jos jossain tehdään hommat hyvin, pitää muidenkin saada tietää siitä. Suomessa on henkilöitä, jotka ovat olleet alalla jo pitkään ja jotka ovat jatkuvasti halukkaita oppimaan lisää.

Suomalaiset ovat olleet aktiivisia osallistumaan erityisliikunnan kansainvälisiin konferensseihin, joten näkökulmat eivät ole jääneet junnamaan paikalleen, Downs kertoo.

Suomen vierailultaan hän nostaa esiin kolme paikkaa ja henkilöä, jotka tekivät häneen erityisen vaikutuksen.

Helsingissä on loistava esimerkki siitä, mitä viisaat, kokeneet ja sitoutuneet ihmiset voivat saada aikaan.

Ohjelma pohjautuu henkilökohtaisen avustajan rooliin ja apuvälineiden sekä sovellettujen toimintatapojen käyttöön.

Se on maailmanluokkaa. Virpi Remahlin. The Inclusion Club The Inclusion Club on verkkoportaali ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita kaikille avoimen liikuntatoiminnan kehittämisestä.

Liittyminen on maksutonta. Siellä on moniaistisia tunnisteita ja opasteita ympäri rakennusta. Opiskelurutiinit muodostetaan yksilöllisesti opiskelijan ja henkilökunnan välillä.

Tällaista opiskelun pitäisi olla kaikkialla. Downs antaa tunnustusta myös pitkäaikaiselle ystävälleen, VAU:n tutkimuspäällikkö Aija Saarelle, jonka johtaman ryhmän Australian-vierailun innostamana Downs päätti vierailla Suomessa.

Uusia oivalluksia ohjaamisen arkeen Sherbornea ja psykomotoriikkaa -seminaari Tampereella 4. VAU:n ja Suomen Psykomotoriikkayhdistyksen ensimmäinen yhteinen Sherbornea ja psykomotoriikkaa -seminaari järjestettiin alkusyksystä Seminaari keräsi heti paitsi sankoin joukoin osallistujia myös erinomaista palautetta, jonka kannustamana uusi seminaari päätettiinkin järjestää jo heti vuonna Varalan Urheiluopistosta liikuntaneuvojiksi valmistuvat Veera Sillman ja Ulla Lilja osallistuivat viime vuonna Liikuntakeskus Pajulahdessa järjestettyyn seminaariin.

Sherborne-harjoitusohjelma oli kummallekin jo aiemmista opinnoista tuttu ja seminaari — joka myös oli opintoihin sisällytetty — tarjosi heille oivan mahdollisuuden laajentaa ja syventää omaa osaamistaan.

Sherbornea ja psykomotoriikkaa -seminaarissa oli kaikille yhteisten alustusten lisäksi mahdollista valita erityisesti itseään kiinnostavia työpajoja, joita oli vetämässä Sherbornea ja psykomotoriikkaa eri käytännön ympäristöissä hyödyntäviä ammattilaisia.

Sillman ja Lilja kokivatkin saaneensa erityisen paljon irti näistä käytännönläheisistä pajoista. Samoilla linjoilla jatkaa Sillman, jolle yksi konkreettinen oivallus oli arjen toimintaympäristön ja helposti saatavilla olevien välineiden hyödyntäminen ohjaamisessa: — Sain vinkkejä, kuinka arkipäiväisiä asioita kuten tiskiharjaa on helppo käyttää myös liikunnallisissa tehtävissä.

Näitä pohdintoja tulevat liikuntaneuvojat toivovat kumpikin pääsevänsä jalostamaan myös tulevassa Sherbornea ja psykomotoriikkaa -seminaarissa.

Sherbornea ja psykomotoriikkaa -seminaari II järjestetään 4. Seminaariin voi ilmoittautua osoitteessa www. Espoon Tapiolassa. Eikä se ole pelkästään omiensa äänekästä kannustamista.

Kuvitelkaa seuraavanlainen tilanne: Suomen ja Kiinan välinen naisten maalipallon MM-finaali on edennyt tasatilanteessa jatkoajalle lauantaina 5.

Se on maalista poikki. Suomen Katja Heikkinen heittää. Kiinalaispelaaja saa kroppansa pallon eteen, mutta. Pallo muuttaa suuntaa ja sen vauhti hiljenee.

Se vierii vääjäämättä kohti maalia, ja kiinalaiskolmikolta on kirjaimellisesti pallo hukassa. Tapiolan urheiluhalli on ahdettu täyteen katsojia, joista iso osa luonnollisesti kannattaa kotijoukkue Suomea.

Jokainen näkevä katsoja pystyy totea-. Ensin kuuluu yksittäinen kiljaisu, sitten lähes koko katsomo räjähtää huutoon.

Suomi on maailmanmestari! Paitsi ettei ole. Ei ennen kuin pallo on ylittänyt maaliviivan ja tuomari on viheltänyt pilliinsä maalin merkiksi.

Intensiivisen hiljaista Näkövammaisten maalipallo eroaa katsojakokemukseltaan käytännössä kaikista muista urheilulajeista.

Yleisurheilussa pikamatkojen starttihetket hiljennetään. Tenniksessä hiljaisuus pelin ollessa käynnissä kuuluu etikettiin.

Näissä lajeissa hiljaisuuden avulla pyritään tarjoamaan urheilijoille keskittymisrauha. Maalipallossa kyse on kuitenkin enemmän kuin keskittymisestä.

Kulkusia sisältävän pallon äänen kuuleminen on kaiken a ja o. Pelin aikana mölyävä yleisö maalipallossa on verrattavissa siihen, että jääkiekko-ottelussa katkaistaisiin kesken ottelun hallista valot.

Heikkinen kertoo, että hallin ulkopuolella ajavat autot tai edes yleisössä jatkuvasti kuiskuttelevat katsojat eivät loppujen lopuksi häiritse pelaamista kovin paljon.

Hiljaisuusvaatimus ei maalipallo-ottelussa kuitenkaan ole ahdistavaa. Se juuri luo ison osan pelin seuraamisen intensiivisyydestä.

Pelin ollessa käynnissä yleisö on hipihiljaa, mutta tuomarin viheltäessä pelin poikki yleisö on vapaa elämöimään kuin turkkilaisessa jalkapallo-ottelussa.

Maailmanluokan psyykkaaja Ei maalipallo-ottelun ollessa käynnissä silti aivan hiirenhiljaista ole. Etenkään silloin, kun Suomen miesten joukkue pelaa.

Kentällä olevat pelaajat nimittäin saavat kommunikoida vapaasti, ja varsinkin maajoukkueen avainpelaajiin kuuluva Erkki Miinala käyttää tätä oikeutta surutta.

Huipulla peli on todella kovaa henkistä kädenvääntöä. Useimmiten psyykkaus on sanallista letkauttelua, jolla vastustajaa pyritään ärsyttämään ja siten horjuttamaan heidän keskittymistään, Miinala kertoo ja kehottaakin katsojia kiinnittämään huomiota tähän aspektiin pelissä.

Kultajuhliin päättyneissä Lontoon paralympialaisissa Miinala sai piiskattua itsensä ja joukkueensa todelliseen hurmokseen sen jälkeen, kun pallo oli mäjähtänyt häntä kovalla vauhdilla — näin maalipallotermein — kulkusille.

Miinala irvisti, heitti ilmoille legendaarisen naminaminsa, voitti yleisön puolelleen ja pelasi jatkossa entistä paremmin. Jos Miinala saa psyykattua itsensä vastaavaan vireeseen kesän MM-kilpailuissa Espoossa, silloin yleisö viihtyy ja Suomi voittaa.

Turta alapää olisi pieni hinta siitä. Info Muistilista MM-kilpailujen katsomoon 1. Laita kännykkä äänettömälle.

Pidä kiinni tavaroistasi, etenkin kolisevista. Älä yritä hyssytellä itkevää lasta hallissa. Mene ulos. Älä elämöi ennen kuin tuomari viheltää pelin poikki.

Kun peli on poikki, muista kannustaa. Silloin se on toivottavaa. MM-kilpailuissa paljon mitalikandidaatteja Maalipallon taso maailmalla on leventynyt.

MM-kilpailujen mitalisuosikkeja löytyy Euroopasta, Amerikasta, Aasiasta ja jopa Afrikasta. Maaliahne Jan Bosek nro 7 on maailman parhaimmistoa.

Liettua on kaksien edellisten MMkilpailujen mestari. Oli ykkönen myös syksyn EM-kilpailuissa. Liettua ei kuitenkaan ole kone: paralympiavälierässä se taipui Brasilialle ja EM-finaalissa Suomelle.

Brasilia ylsi jo Lontoon paralympialaisissa loppuotteluun. Rio de Janeiron paralympialaiset lähestyvät ja Brasiliassa panostetaan voimakkaasti myös maalipalloon.

Suomi Vuosina — Suomi voitti kaiken voitettavissa olevan: IBSA Maailmankilpailut, EM-kilpailut ja paralympialaiset.

Syksyn EM-kilpailujen kuudes sija laski hieman odotusarvoa, mutta iskussa ollessaan kisaisännän kolmikko Jarno Mattila—Erkki Miinala—Petri Posio on voittamaton.

USA Kokemus ja heittovoima ovat valttia MM-kilpailuissa, ja niitä USA:lla riittää. Jenny Armbruster johtaa joukkoja kentällä ja valmentajaisä Ken Armbruster kentän laidalla.

Nousi kenties suurimmaksi eurooppalaissuosikiksi voitettuaan syksyn EM-finaalissa Turkin tämän kotikentällä. MM- ja paralympiatasolta Venäjän nuorella joukkueella ei ole vielä meriittejä.

Kiina hävisi Lontoon paralympiafinaalissa yllättäen Japanille, mutta Espoossa pelataan kovalla parketilla, jossa Japania heittovoimaisempi Kiina on vahvoilla.

Puolustus molemmilla Aasian huippumailla on kunnossa, mistä kertoo paralympiafinaalin tulos: 1—0 Japanille. Suomi on viime vuosina keikkunut arvokilpailuista toiseen aivan kärjen tuntumassa.

Antaako kotiyleisö sen ratkaisevan lisäpotkun, jolla Suomi nousee ykköseksi? Kärkipelaajat Katja Heikkisen johdolla ovat riittävän kokeneita kestämään kotikisojen paineet.

Jenny Armbrusterin vas. Tapahtumatori tuo kisatunnelman ulkosalle Maalipallon MM-kilpailut ei ole pelkästään sisätiloissa pelattavia otteluja.

Tapiolan urheiluhallin vieressä sijaitsevalla Tapahtumatorilla 2. Tapahtumatorin vetonauloja ovat mm. Lippuja voi tilata etukäteen tai ostaa paikan päältä.

Ilman vapaaehtoisia ei ole kisoja Maalipallon MM-kilpailut ovat sen kokoluokan urheilutapahtuma, että kisojen menestyksekkääseen läpiviemiseen tarvitaan iso joukko vapaaehtoisia työntekijöitä.

MM-kilpailuihin on ilmoittautunut lähes 90 vapaaehtoista, jotka tulevat työskentelemään mm. Iso osa vapaaehtoisista on ensimmäistä kertaa näin isoissa kilpailuissa, ja monilla ei ole aiempaa kokemusta näkövammaisten henkilöiden parissa toimimisesta.

MM-kilpailujen vapaaehtoiskoordinaattori Viivi Kuja-Kyyny korostaakin vapaaehtoisten tukemisen tärkeyttä.

Pyrkimys on, että kisojen alkaessa jokainen vapaaehtoinen tietää, mitä heiltä odotetaan, mitä heidän työnkuvaansa kuuluu ja toisaalta mitkä meidän kisajärjestäjien velvollisuudet ovat heitä kohtaan, Kuja-Kyyny sanoo.

Vapaaehtoisjoukko kokoontui ennen MM-kilpailuja kahdesti ja Kuja-Kyyny on lähettänyt vapaaehtoisille kuukausittain infokirjeitä kisajärjestelyiden etenemisestä joulukuusta lähtien.

Se myös nostattaa kisatsemppiä, Kuja-Kyyny toteaa. Erilaisia lähtökohtia Monet vapaaehtoisista ovat itse näkövammaisia henkilöitä, joilla on pitkä kokemus maalipallosta.

Kaikille näkövammaisille maalipallo ei kuitenkaan ole entuudestaan tuttu laji. Minusta se oli ihan kauhean houkutteleva juttu, sanoo espoolainen Tiina Tüze.

Kuvittelin, että se on vähän kuin jalkapalloa. Maaliskuussa Kalajärven koululla SM-turnauksessa sitten. Vapaaehtoisjoukossa on myös yleisesti urheilusta ja vapaaehtoistyöstä kiinnostuneita, kuten liikuntatieteiden maisteriksi vastikään valmistunut Katariina Lyytikäinen, joka on pelannut jalkapalloa Yhdysvaltain yliopistosarjassa.

Olen tutustunut maalipalloon yhdellä kurssilla yliopistolla, joten laji oli vähän tuttu. Entisenä urheilijana tietää, miten tärkeää on, että tapahtumat saadaan järjestettyä hyvin.

Maalipallo ei ole entuudestaan kovin tuttu laji MM-kilpailujen vapaaehtoiskaartiin kuuluville Tiina Tüzelle vas.

Suomalainen Unified-koris on valmis kansainvälisille areenoille Vantaalaisessa PuHu Junioreissa on tehty lähes vuosikymmen erinomaista työtä kehitysvammaisten koripallon parissa.

Puhulaiset ovat isossa roolissa, kun Suomesta lähtee ensimmäistä kertaa Unified-koripallojoukkue Special Olympics -kisoihin Belgiaan.

Unified-koripallossa joukkueella on kentällä samanaikaisesti kolme kehitysvammaista urheilijaa ja kaksi vammatonta partneripelaajaa.

Unified-lajien suosio kehitysvammaisten kansainvälisen Special Olympics -liikkeen sisällä kasvaa kohisten.

Suomen Unified-koripallojoukkue tekee arvokilpailudebyyttinsä Monessa muussa lajissa Suomella on ollut Unified-joukkueita ja -pareja jo aiemmissa kisoissa.

PuHussa kehitysvammaisten koripallotoimintaa on ollut jo syksystä lähtien. Kun Unified-toiminta rantautui EU-tukea saaneen projektin myötä Suomeen vuosikymmenen vaihteessa, oli toiminta etenkin alkuun hyvin PuHu-vetoista, mutta se on levinnyt tehokkaasti muihin kaupunkeihin.

Kauden — Unified-sarjaan osallistui jo kahdeksan eri seuraa. Pioneeriseurana PuHu on vahvasti edustettuna Belgiaan lähtevässä Special Olympics Finland -koripallojoukkueessa.

Urheilijoista Aleksi Hienonen, Joel Hyvönen, Heikki Pääkkönen ja Riku Virtanen edustavat PuHua. Lahden Niko Nätynki täydentää porukan.

Partnereista Linda Ansa, Aleksi Mäkinen ja Lotta Aaltonen ovat puhulaisia. Neljäs partneri Teemu Koskinen edustaa HNMKY:ta.

Mistä on hyvä partneri tehty? Päättyneellä kaudella Ansa pelasi — PuHun Unified-joukkueen lisäksi — helsinkiläisessä ToPossa naisten ykkösdivisioonaa.

Belgiaan lähtevän joukkueen muista partnereista Aleksi Mäkinen pelaa PuHun A-pojissa, Teemu Koskinen HNMKY:n A-pojissa ja Lotta Aaltonen Puhuttarien naisten ykkösdivisioonajoukkueessa.

Aaltonen on kaksinkertainen naisten koripallon Suomen mestari Lappeenrannan Catzista. Voi siis todeta joukkueen partnereiden osaavan pelata koripalloa.

Tämän vahvistavat myös Special Olympics -joukkueen urheilijat Joel Hyvönen ja Heikki Pääkkönen. On hyvä tiimityö ja hyvä kommunikaatio, sanoo Pääkkönen.

Info Syöttö- tai heittotaidon sijaan valmentaja Pellikka nimeää partnereidensa tärkeimmäksi ominaisuudeksi pelinlukutaidon ja ymmärryksen partnereiden roolista kentällä.

On vain ylimalkainen sääntö, että partneri ei saa dominoida peliä. Se on aika häilyvä sääntö, ja siitä käydään jatkuvasti keskustelua, Pellikka kertoo.

Mutta esimerkiksi jos urheilija antaa hyvän syötön, joka johtaa korintekopaikkaan, niin minä näen sen niin, että silloin partnerin pitää tehdä kori, hän jatkaa.

Pellikka kehuukin vuolaasti joukkueensa partnereiden pelisilmää. Erityisen tyytyväinen hän on siihen, että Unified-porukkaan on saatu mukaan partnereita A-pojista.

Se vahvistaa myös sosiaalista integraatiota ryhmän sisällä, kun pelaajat ovat samaa ikäluokkaa, Pellikka toteaa.

Pääroolissa ovat urheilijat, kuten pelintekijän kokoluokkaa oleva, vahvalla itseluottamuksella varustettu Joel Hyvönen sekä analyyttisen rauhal-.

Special Olympics Finland -joukkue Special Olympics Euroopan Kesäkisoihin Belgian Antwerpeniin Pirjo Pellikalla on vuosikymmenten kokemus koripallovalmentamisesta.

Viimeiset yhdeksän vuotta hän on keskittynyt kehitysvammaisten koripalloilijoiden luotsaamiseen. Tulee varmasti kiintoisat pelit.

Voi olla aika kovia vastustajia, ei mitään helppoja pelejä. Joka peliin vain hyvällä tsempillä ja yritetään voittaa, mutta jos ei tule voittoa, niin ei sille voi mitään, Pääkkönen linjaa.

Hyvönen puolestaan uskoo Belgian matkasta tulevan joukkueelle menestyksekäs. Lähes vuosikymmenen koripallokokemuksella hän tuntee joukkueensa ja ennen kaikkea omat vahvuutensa.

Mä olen koristähti. On hyvä että poliisi tutkiin. Milloin tuhopoltosta on tullut rutiinijuttu mediassa? Kysymys on sentään ihmisistä ja sellaisia myös turvapaikanhakijat ovat.

Koettakaamme ajatella vastaanottokeskuksen arkea ihmisten kesken joilla ei ole muuta yhteistä kuin hätä ja pakolaisuus.

Jos tällaisessa ympäristössä ei ole ristiriitoja ja ongelmia, niin missä sitten? Olisiko syytä tutkia äärioikeiston mahdollista osuutta tapahtumiin turvapaikkahakijoiden elämän vaikeuttamisessa, eikö kauhu jota he pakenevat, olisi riittävää.

Miksi sitä pitäisi lisätä täällä. Äärioikeistoa ei pidä suojella. Anarkisteja kyllä saa näköjään ampua kumiluodeilla ja poliisi saa uhkailla jopa kunnonkansalaisia jos sattuu seisomaan väärässä paikassa.

On harmaa kaamoksellinen aamu Turussa. Jouluun on vajaa kaksi viikkoa. Wednesday, December 9, Ruskeankeltaiset sammarit diagnoosin lähteenä. Miten ihmeessä pomot, joista toinen on käynyt neljänkuukauden matkaopaskurssin, stalinistien avulla pomoksi junailtu ja toinen keskikoulun käynyt ja demarijäsenkirjan saanut henkilö voivat tehdä diagnoosin työntekijästä että tämä on hullu ja kitsofreenikko.

Kitsofrenia todellistui ruskeankeltaisissa sammmareissa jotka naisella oli jalassa usein. Seikkiksen lamaannuttava ilmapiiri olisi lamaannuttanut norsunkin pahimmillaan.

Siinä ei kestä edes se "kova muija Varissuoltakaan" mokomakin teeskentelevä paska. Pahinta asiassa oli että tautimääritys levisi iltapäiväkerhoihinkin.

Samainen "Varissuon akka" nyppi vaatteitani teatterissa ja oli kuin paraskin täti Ruskea. Harriet soitti minulle kotiin se Steineristi ja haukkui irrationaaliksi valehtelijaksi.

Oli ollut Lenitan kanssa brunssilla. Olin luullut häntä hieman älykkäämmäksi, mutta hänhän oli seikkisläisten manipuloitavissa.

Siinäpä kaksi "kevyttä sihteerikköä" tilulilulei. Tarjosin Marulle Hildegart Bingeniläisen hermopipareita ja kahvia. Muistin hyvin sen kevään Lama oli jo ovella ja merkit näkyvillä, mikäli halusi nähdä ne.

Kohta loppuisivat hyvinvointijuhlat ja tilalle tulisivat ankeat ajat. Löysin ne keltaiset sammarit komerosta, sanoi Maru.

Ne ovat muuten enemmän ruskeat kuin keltaiset. Ehkä Tuulilla ja Eevalla oli lievää värisokeutta. Itse mietin miten niin moni työntekijöistä joutui hulluusmäärityksen uhriksi.

Todella moni. Miten on mahdollista että mykkä-kokouksia pidettiin vuosia. Kukaan ei uslkaltanut avata suutaan sillä seurauksena oli henkisen väkivallan täydellinen käyttöön otto Seikkiksen sisällä.

Olen jokseenkin varma että todellista tilannetta pomot eivät tienneet. Johtavia metodeja olivat epäluulo, kyttäys, herjanheitto ja väkivalta.

Aina oli joku joka muka kävi juoruamassa virastossa. Aivan kuin vakoilujännärissä. Täti Sininen poisti työntekijöitä mielivaltaisesti Seikkiksestä.

Täti keltainen juopotteli ja myötäili täti sinistä. Täti Vihreä ei tehnyt yhtään mitään koska oli lamaantunut. Vahtimestari teki itsarin ja oli kiire todistaa ettei työpaikalla ollut osuutta asiaan.

Vaati todella henkistä kanttia ettei Seikkisessä alkanut oireilla pahasti. En ymmärtänyt miksi työpaikan sisäisistä ongelmista ei saanut puhua.

En minäkään ymmärtänyt silloin mutta myöhemmin kyllä. Meillä piti olla fasadi että meillä oli kivaa ja mukavaa.

Kaupunki ei välttämättä suhtautunut kovin myönteisesti koko Luovan toiminnan olemassa oloon. Todellisuudessa siellä oli henkisen helvetin variaatiot käytössä.

Avointa vuorovaikutusta ei ollut. Oli äitisuhdeongelmaa, alkoholiongelmaa, oli avohoitopotilas joka lauloi virsiä viikon putkeen, vain yöllä hän ei ollut paikalla.

Oli saatananpalvontaan perehtynyt uskontotieteilijä, hän potkaisi karatepotkun naisen vatsaan ja sitten salattiin niin perkeleesti ja vahdittiin ettei kukaan PUHU.

Voit heittää helvetin kuuseen noiden tautimääritykset. Ne keltaisenruskeat sammarit voisit lahjoittaa kaupungin päivähoitohistorian huumori osastolle.

Tiedän keitä he olivat kyllä. Tuesday, December 8, Saatuja kirjoja. Monday, December 7, Kumiluotien laulu vain soi Poliisi poisti hänet paikalta ja uhkasi sakoilla ja pidätyksellä.

Oliko hän anarkistien kanssa vai ainoastaan itsellisenä toimijana. Piristävää, sillä pastorit eivät ole olleet näkyvästi yhteiskunnallisina toimijoina aikoihin.

En puhu nyt piispoista. Miksiköhän poliisi turvasi yhteiskuntarauhaa ampumalla anarkisteja kumiluodeilla? Tuliko ohjeistus jostain korkeammalta taholta.

Onko nyt tulkittava niin että äärioikeiston ja turvapaikan hakijoihin vihamielisesti suhtautuvien mielenosoittajien toimet ovat rakentavampia ja parempia kuin anarkistien.

Toivon että turvapaikkakeskuksissa ei provosoiduta kun tulipalojen ja väkivallantekijöiden taho saa tavallaan poliisin hiljaisen hyväksynnän.

Älkää unohtako että turvapaikanhakijat tulevat sotaakäyvistä maista. He tuntevat kyllä kumiluotien sijaan muitakin tappokoneita ja välineitä.

Heidän joukossaan on ihan oikeasti sotatraumankokeneita henkilöitä. Yhteiskuntamme on vääjäämättömästi liukumassa kohti äärioikeistoa.

Sen jälkeen voi sanoa hyvästit pohjoimaiselle demokratialle. Koulutus rapautuu, terveydenhuolto rapautuu ja kaikkein huonoimmassa asemassa oleva kansan osa muuttuu päivästä toiseen sinnitteleväksi joten kuten joukoksi.

Osa on jo sitä. Ja leikkausten myötä joukko lisääntyy. Kun keskiluokka tajuaa tilanteen uhkaavaksi, on peli jo menetetty. Miksi muuten linnanjuhlien ensimmäiset vieraat tulevat Jääkärimarssin tahdissa sisälle?

Ei armooa ei kotimaata En katsonut linnanjuhlia televisiosta. Luin Finlandiavoittanutta teosta. Se on hyvin kiehtova ja ajatuksia herättävä teos. Sunday, December 6, Itsenäisyyspäivän kuvia.

Friday, December 4, Itsenäisyyspäivän alla ajateltua. Ikikuusiksi luulemamme kuuset olivat naavakuusia.

Naava roikkui oksilta alas ja huojui tuulessa, todisti ilman puhtaudesta. Metsä oli luonnonuskoisessa Suomessa, joka ei silloin ollut Suomi vaan jotain muuta, Pyhä.

Se oli paikka jonne mentäessä oltiin toisessa todellisuudessa. Jos suututti huonolla käytöksellä metsänväen, siitä ei hyvä seurannut.

Me tiedämme, koska olemme suomalaisia, että metsä on edelleenkin pyhä. Kun metsäkone tulee metsään, on paha tullut metsään. Siitä ei selvitä kansakuntana ilman rangaistusta.

Itsenäisyyspäivän vietto todellistuu kauppatorin nälkäisten Ruokakassitapahtumassa. Kukaan ei valehtele kansakuntamme tilaa mikäli uskaltaa katsoa nälkäisten ja köyhien kiemurtelevaa jonoa.

Nuorille ja ylimielisille sanon että älkää pilkatko köyhiä, sillä itse voitte olla siinä jonossa koska tahansa.

Ahneille optiomiljonääreille ja muille piittaamattomille sanon että kun kuoletta, jälkipolvet tekevät selvää teidän maallisista tileistänne, Pyhä Pietari taivaan portilla kysyy ikäviä asioita.

Äitini kotikylän merkittävä nainen, opettaja kuoli. Äitini näki enneunen jossa kyseinen opettaja nyhtäisi hampaan suustaan ja antoi sen hänelle.

Parin päivän päästä tuli viesti kuolemasta. Tämä opettaja oli vanhanajan opettajia. Hän kasvatti koko ajan.

Minun sukuni naiset ovat nähneet näkyjä ja enneunia koko ajan. Suomi on kohta sata vuotta vanha. Toivokaamme pitkää ja suvaitsevaista tulevaisuutta Suomelle.

Sopeuttamaton Elisabeth näyttää olevan haitta jälkeläisilleen. Piirit joihin Elisabeth joutui Suomessa olivat umpiruotsalaisia ja varmasti hän oli jo henkilönä sopeattomaton.

Hänen taustansa oli aatelisneidon kasvatus, joskin hänen kotinsa oli hyvinkin vapaamielinen ja aikaansa edellä.

Heidän ystäväpiiriinsä kuului kaikenlaisia ihmisiä, he olivat suveneereja ihmisten kohtaajia. Tämä ei varmaankaan ollut suomentuotsalaisen yläluokan tapa kohdata ihmisiä.

En ymmärrä mikä kauna saa aikaan tällaista historian tutkimusta, ehkä Elisabethin ja hänen jälkikasvunsa ylle on laskettu kiusallinen "ryssyyden" varjo.

Tutkitaanpa Jäärnefeltien perimää Aleksander Järnefeltin puolelta. Hän näyttää olleen taipuvainen melankoliaan, epäluuloon ja mustasukkaisuuteen.

Lisäksi hänen naiskäsityksensä haiskahtaa patriarkkaalisen ankaralta. Kun Elisabeth puhui julkisesti tyttöjen koulutuksesta yhtenäiskouluissa, Aleksander vastasi että Tyttäriämme on suojeltava mihen eläimelliseltä himolta.

Ja että miehet tosin tyydyttivät tätä eläintään alenpisäätyisten naisten kanssa jotta olisivat säyseämpiä vaimoilleen ja tyttäret olisiviat turvassa.

Elisabet oli neuvoton tämän eläimen edessä. Lisäksi kenraali vaati tottelemista ja määräili kotona kaikesta mahdollisesta.

Elisabethistä näyttää tulleen ongelma jälkeläisille. Ristiriitaista kun ajatellaan Elisabethin lasten lahjakkuutta.

Jos haluaa tarkastella noita mielenterveys asioita, niin edellytykset siihen olisi Elisabethin suomenruotsalaiskokemuksista ja yksinäisyydestä.

Hän on sanonut rakastaneensa suomalaisia, mutta kaihtaneensa ruotsalaisia. Ehkä hän ei ollut salonkikelpoinen niissä piireissä.

Thursday, December 3, Elisabeth ja Aino Järnefelt. Elisabeth Järnefeltin aviomies oli kenraali ja maantieteilijä. Turkinsodan aikaan hän lähti etelä-Venäjälle maanmittaus työhön.

En tarkkaan muista montako vuotta matka kesti, mutta vaurioitta ei kumpikaan heistä selvinnyt; kaikki muuttui peruuttamattomasti. Heidän kirjeenvaihtonsa oli katkeamatonta.

Kun Elisabeth meni miestään vastaan asemalle, jotakin tapahtui heidän välillään. He eivät sen jälkeen puhuneet toisilleen mitään koskaan. Kenraali Järnefelt ei myöskään puhunut pojilleen mitään.

Ilmeisesti Aino myöhemmin Sibelius oli lapsista ainoa jolle Järnefelt antoi taloudellisia ohjeita. Kun kenraali kuoli, vietiin sanaa Elisabethille mutta Elisabeth viivytteli; mahdolliset viimeiset sanat jäivät sanomatta.

Elisabeth oli kokenut kovia yksin ollessaan Suomessa. Hän oli syntyjään Pietarista ja balttilainen prinsessa eli aatelisnainen. Häneltä näyttää puuttuneen lähes kokonaan turvaverkosta Suomen suuriruhtinaskunnassa ollessaan.

Oli nälkävuodet ja lapset sairastuivat ja kolme kuoli pienenä. Arvid Järnefelt kertoo kirjassaan Vanhempieni romaani miten hän näki äitinsä aamulla aikaisin seisomassa talon rapuilla hauraana ja väsyneenä aurinkoa kohti.

Nuorimmat tyttäret olivat kuolleet, palvelustytöt lähteneet, koska eivät jaksaneet. Elisabeth oli yksin. Lehti esittelee aukeaman voimin osuvasti niin Myllykolun museon avauksen kuin myös näytelmän ja sunnuntain manööverit muutenkin.

Oli oikein vapauttavaa lukea, että Eemeli oli kriitikolle niin raikas elämys. Usein lehti on kehunut rutiininomaisesti harrastajien hankkeet, mutta tässä tuntui aito yllätys ja vaikutus.

Varmaan juttu innostaa koko työryhmää. Tärkeimmät asioihin vaikuttaneet henkilöt olivat lehdessä tasapuolisesti esillä. Paikallislehtemme on sekavan välivaiheen jälkeen saanut hyvän ja osaavan päätoimittajan, tämän Katri Linnikon.

Eri asia kuinka torstain numero, joka yhdistyy Pohjois-Satakuntaan ja saa uuden nimen, sitten otetaan vastaan. On kokemuksia siitä, että ihmiset eivät pidä paikallislehtensä sekaantumisesta muiden paikkakuntien asioihin.

Katsotaanpa mitä Aamulehti, joka on kyllä uutterasti seurannut museo- ja teatterihankkeen eri vaiheita. Kalkkiviivoilla näkyvät voimat loppuneen.

Näytelmä esiteltiin ylimalkaisen lempeästi ohjaajaa ei edes mainittu kesäkatsojan tunnelmin, ja museon avaamisesta viimein lehti vaikenee. Pitkollahan on vakituinen palstansa, hänhän voisi kerrankin kirjoittaa jostakin merkittävästä asiasta kotiseudullaan.

Hurraa hurraa. Pitkolla on sama syndrooma kuin ministeri Arhinmäellä: molemmat keräävät urheita torjuntavoittoja väistelläkseen vähänkin korkeakulttuuriin vivahtavia tapahtumia.

Olihan Matti P. Onneksi on kovia veteraaneja. Professori Aarne Laurila on toiminut kriitikkona vasta vähän yli 60 vuotta ja jatkaa edelleen.

Hän soitti ja pyysi kuvia esityksestä: juttu tulossa Demariin Demokraattiin. Tuskin voisi olla asiantuntevampaa kirjoittajaa sillanpääläisistä pyrinnöistä.

Taitaisitko sen paremmin määritellä? Ehkä päätän lehdistökatsaukseni tähän. Löyly hänelle maittoi, ei sentään vielä innostunut laulamaan, mutta esiintyy Maisemakahvilassa ensi lauantaina klo Keskiviikko 4.

Tuntuikin että jotain puuttui käsityksestämme maailmankaikkeuden rakenteesta. Töllinmäki möllötti kuitenkin päältä katsoen entisellään, kun siellä kokoustimme pihapenkeillä.

Ensi sunnuntaina keskitymme Veikko Huovisen huumoriin samalla pihalla klo 14, vieraaksi tulee kirjailija Arto Seppälä. Mitä mieltä Konsta Pylkkänen olisi uudesta hiukkasesta?

Voisi hyvinkin semmoisen löytää mahallaan ruohonjuuria tarkastellessaan. Valtteri Yrjölä kajauttelee tapahtumassa kotimaisia lauluja, siellä tapaamme.

Muuten suunniteltiin ensi vuotta ja keksittiin hyvä idea: kun Myllykolussa on nyt se hieno ensipainosten näyttely, Töllinmäkeen pannaan näytteille Sillanpään käännöksiä.

Jussi ideoi jo vitriinin paikan, jota ryhdymme toteuttamaan. Vilja kertoi meille rahoitusten kiemuroista. Ihme systeemejä nämä joutsenten reitit, elyt ja muut venkurat.

Jospa siellä rahat pian loppuvat, kun vakuusrahaston ja jälkikaupan menoja ruvetaan maksamaan. Tuore tohtori Sirpa poikkesi kaffeella parvekkeella, siinä on kyllä vauhtimimmi.

Heti syntyy kun hän johonkin tarttuu. Ensi vuoteen näissä näytelmähankkeissa jo tähtäillään. Sirpa aloittaa Jyväskylän yliopistossa lehtorina, mutta häntä on täällä pidettävä lujasti helmasta kiinni.

Sain väitöskirjansa: Kohdennettu tuki perusopetuksen alkuluokilla. Vaikuttaa äkkiselaten persoonalliselta työltä. Iltakävelin Myllykolussa, yleisöä tuli kohtuullisesti mutta ei yhtään liikaa.

Kilpailevia tapahtumia on paljon. Mitä hittoa ne Taatan ääntä kailottaa lippukassan kovaäänisestä, semmoiseen alentamiseen on puututtava.

Ne on jylhiä nauhoja, niitä on kuunneltava keskittyen ja hartaasti eikä minään tulomusiikkina. Helteinen sydänsuvi alkaa olla hehkuvimmillaan.

Torstai 5. Vai näytettiinkö uutisissa vain suomenkielinen katkelma? Kaikkien aikojen paras haastattelukeikka iltapäivällä. Kirsi Lassila Sun radiosta vei meidät laivalla Viikinsaareen, tarjosi vanhassa ravintolassa mainion lounaan ja vieläpä ehdimme paviljongin päivätansseihin sen päälle.

Viehättävä paikka on Viikinsaari! Vaikka se tuli vastaan monesti, kun kirjoitin teatterihistorioita kesäteatterikin siellä oli jo luvulla , enpä ole siellä koskaan käynyt.

Saari näyttää olevan täynnä toimintaa, siellä paitsi syödään ja tanssitaan myös pelataan, leikitään, uidaan ja otetaan aurinkoa.

Levollista entisaikojen henkeä. Lenkkipolkuja on riittämiin. Lapsiperheiden ja vähän muidenkin lomaparatiisi. Palaamme tänne vastedes joka kesä.

Ohjelmasta tuli toivon mukaan elävä. Kirsi oli hyvin valmistautunut ja teki rentoja kysymyksiä. Marja saiViisivuotishääpäivämme.

Siitä tuli aika ihmeellinen. Katkoin rannalta ruusuja aamulla, ja Tauno postireissulla tuloani katseli vähän hymyillen, mutta myönsi, että viisi vuotta yhdessä on hyvä saavutus.

Kannattaa juhlistaa. No hänellä tulee pian viisikymmentä täyteen. Kahvitarjotin vuoteelle ruusuineen, laulun nyt jätin.

Marja antoi ihastuttavan kortin, itsenäppäimellä otettu. Lemmen seitsemäs taivas on yhä meidän, hän vakuuttaa. Sonnustauduimme Längelmäelle, Tunkelon Isotaloon, missä varsinaiset perinnepidot odottivat.

Mahtavan rusthollin emäntä Kirsti Kontio-Ollila otti vastaan ja asetuimme hirsiseinäiseen pirttiin notkuvan pöydän äärelle. Pöydässämme musiikkiväkeä, Erkki Fredriksson seurueineen.

Savonlinnan tapauksia muisteltiin juhlavuoden kunniaksi. Kyröläisiäkin näkyi, ranskan opettajani Jaakko Laaksonen, sekä Sepänkadun friidu Tuula Karjalainen.

Keväällä Club Lyonin ranskalaisessa illassa lupasin Kirstille tulla puhumaan lisää Ahosta näihin hänen pitoihinsa.

Kylläpä kannatti. Yksin sillikaviaari oli viedä kielen mukanaan muista herkuista puhumatta huippuna hiljaa haudutettu luomukaritsan uunipata!

Pysyin silti puhevireessä ja vedin vaihteeksi linjaa Ahon toiminnasta Keski-Suomen päätoimittajana ja tietysti muistakin vaiheista. Kirsti muistutti tämän rusthollin pojan E.

Tunkelon kuvauksesta Virittäjä , joka koski mm. Ahon kohtuullisia ruokailutapoja. Kirjojani oli jopa myytävänä, ja niitä meni pitkälti toistakymmentä.

Pyypiisku-niminen viehkeä yhtye soitteli omia kansanmusiikkisovituksiaan. Loistavasti järjestetyt pidot. Muistutin siitäkin, että Niskavuoren vanha emäntä naitiin nuorena täältä Längelmäeltä Niskavuoren taloutta perinnöllään kohentamaan.

Olisi niitä kotipitäjästäkin löytynyt", herjaa Heta Juhanille, kun tämän suhde Malviinaan on järkyttänyt Loviisaa.

Kannattaisi pystyttää tänne patsas Loviisalle. Onhan niitä fiktiivisillä henkilöillä: Silja Salmeluksella, Konsta Pylkkäsellä, Antero Vipusella jne.

Raukean onnellisina ajelimme Längelmäeltä Kyröön kuunnelleen samalla Sun radiosta torstaisen Viikinsaaren retken Hopealinja-ohjelmaa.

Hyvin pärjäsimme Kirsin haastattelussa, rento ohjelma, silti sisällyksekäs. Marja avasi uransa kirjakatsauksella, jatkoa seuratkoon.

Ohjelma päättyi hääpäivän onnitteluihin ja kauniiseen valssiin, joka ei kuitenkaan ollut häävalssimme. Ei hätää, se tuli heti lauantain toivotuissa, kun kotiin ehdimme.

Helinä oli kultaisena sitä toivonut. Tanssimme siis Lemmen seitsemättä taivasta sateen ropistessa ulkona. Ja Sun radio soitti sen heti perään uudestaan Kirsin terveisin.

Alkoi mennä jo överiksi tämä häämuistelumme. Vilvoittelimme vielä Mahnalan mansikkatansseissa parisen tuntia, sadekin taukosi.

Tuttuja, kylänväkeä, kärjessä valtuuston puheenjohtaja Maria Härkki ja Lasse Santala sekä ex-valtiopäivämies, nimipäiväsankari Klaus Pentti, joka on kasvattanut viikset huolettomien eläkepäivien merkiksi.

Lasit kuohuviiniä, hämmentyneen onnelliset tunnustukset. Miten tää kaikki on näin hienosti sujunut. Lemmekkäästi viimeistelimme hääpäivän.

Sunnuntai 8. Sitä varten hain Arto Seppälän ja vaimonsa Pirjo Kaukosen aamulla Tampereelta meille kalalounaalle, mistä sitten jatkoimme tapahtumapaikalle.

Väkeä taisi kertyä ennätysmäärä, noin 70, joten teema Veikko Huovisen tuotannon vaiheilta kiinnosti. Ja puhuja myös. Tampereelta tulivat Armi Viita ja Risto Järvinen ja taisi olla muitakin pitempimatkaisia.

Sekä tietysti vankkaa kyröläistä älymystöä. Valtteri Yrjölä avasi ja myös lopetti komeasti tilaisuuden vetelemällä tunnelmaan sopivia lauluja ilman säestystä.

Meinasi tulla poru kurkkuun, sanoi Pitkokin. Sihteerikkömme Johanna juonteli ja puheenjohtaja Jussi Niinenmaa luki Huovisen lyhyen erikoisen Outo munkki , minkä jälkeen Arto sai sananvuoron ja syvensi käsitystämme kirjailijan muusta tuotannosta.

Arto tunsi Veikon pitkältä ajalta ja tuntee teoksetkin, joten varma opas oli asialla. Huovisen vähemmän tunnettuihin naiskuvauksiin hän keskittyi, hyvä niin.

On väitetty, että Huovisella ei ole hyviä naishahmoja, ja tätä käsitystä vastaan Seppälä ansiokkaasti väitteli. Lisää sitten aiheesta elokuussa ilmestyvässä kirjassani.

Kahvia juotiin ja korvapuustia syötiin ja nautittiin lempeästä tunnelmasta, kun ei satanutkaan vaikka vähän uhkaili. Arto lahjoitti seuralle Sillanpään teoksen Rippi ensipainoksena tekijän hauskoin omistuksin Veneskosken Veikolle.

Title: Tapasin tämän suomalaisen tytön figasex sivustolla Duration: 2min 26sec Views: p Tags condom twerk on dick twerking on dick she knows how to fuck grabando condom sex twerk big ass twerking on dick fudendo twerk sur sa bite pov condom off big ass s uploaddate who is she ass nigeria xxx big big ass teen twerk sur une bite twerk fuck. Tapasin tämän suomalaisen tytön Gnamsex-sivustolla, vídeo de sexo gratis. Tapasin tämän suomalaisen tytön GnamSex sivustolla xnnx xnx xxn xnxxx xnxx video xbxx xxnxx xnxc xnzx xxxn. 44sec. Hard cock in tight pussy. 3min. Nonton video bokep tapasin tämän suomalaisen tytön godofuck sivustolla terbaru di Bokepmama gratis video bokep paling mantap gudangnya download video sex asian. Tapasin tämän suomalaisen tytön Gnamsex-sivustolla. k 84% 1min 32sec - p. Tapasin tämän suomalaisen tarjoilijan Cobogram-sivustossa. k 95% 1min 10sec. Rion paralympialaiset järjestetään 7. En kerro mitä siinä tapahtui, mutta vaimo nousi saarella kuoltuaan syöpään savuna ilmaan. VAU:n jäsenistö koostuu yhdistyksistä ja seuroista, eli henkilöjäsenyyttä ei ole. Whitaker näyttelee erinomaisesti selvästi mielenterveysongelmista kärsivää diktaattoria. Taisteluliivistä käytettiin myös toista, sotilasslangiin kuuluvaa v-alkuista sanaa, joka jääköön tässä mainitsematta. Eräskin vaimo yritti kaikki hyvät nimet, jotka hän keksi: Teen Masturbate Webcam, pappi, sielunhoitaja, evankelista, profeetta… Enhän Seite 6. Com voinut näitä ottaa sillä tavalla vakavasti, että kirkkokuriasia olisi siitä miksikään muuttunut. Hän asui kotona vuotiaaksi. Hänen oli suostuttava kaikkiin miesten mielitekoihin ja vaatimuksiin, Dojzale Mamuski ei ollut. Vakuutustarkastajat ovat lakossa eikä sitä lueta jostain ihme syystä Force Majour syyksi, sillä Ganz Alte Votzen tehneet lakimiehet eivät muistaneet kaikkia pieniä yksityiskohtia. Tässäpä lasten kouluaineiden helmiä Kun tulimme tänne, oli Bekke Kopossa yksi valkoinen koulurakennus, johon kyläläiset olivat antaneet seinäpuut. Keskon pääjohtaja selvinnee elokuussa. Alkosta halutaan piristystä Pöytyän liike-elämään. Parlamentin alahuone Lontoossa oli antanut sen Royal African Companyn linnakkeiden ylläpitoon Länsi-Afrikassa. Heittotuolien muuttuneiden sääntöjen takia SOLIAlle hankitaan kesällä myös toinen heittotuoli.
Tapasin tämän suomalaisen tytön GnamSex&period

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

3 comments

der NГјtzliche Gedanke

Schreibe einen Kommentar